Hän oli
kattanut kupit pöydälle siististi kuten aina ennenkin. Kahvileivät
olivat paikoillaan, kuten lusikat ja servetit. Valkohapsuinen
pöytäliina toi arvokkuutta ja vanhanaikainen kahvipannu tunnelmaa.
Ei hän välittänyt nykyajan keittimistä, vanhalla pannulla tuli
parempaa kahvia.
Hän istahti hetkeksi, kahvin keittäminen vei yhä enemmän vähäisiä
voimia, mutta hän iloitsi mielessään, kohta hänen rakkaansa
tulisi taas. Siitä oli jo kuusikymmentä vuotta kun he olivat
tavanneet toisensa ensimmäisen kerran koulun tanssiaisissa. Se ilta
muutti kaiken, hänen loppuelämänsä.
Sitten hän havahtui tähän hetkeen takaisin, hän tulisi kohta,
hänen rakkaansa.
Piirongin päällä oli vanha kuva, se oli otettu päivää ennen
hänen rakkaansa kuolemaa, kolmekymmentä vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti