Olin aina ihmetellyt ihmisiä jota ilmestyivät kuin tyhjästä ja
jatkoivat kulkuaan, aivan kuin olisivat kävelleet siinä aina.
Ilmestyjät olivat miehiä, naisia, nuoria ja lapsia. Harvemmin
vanhuksia, se oli kai ennustettavissakin, he liikkuvat muutoinkin
hitaasti.
”Hän ilmestyi kuin tyhjästä eteeni” oli
monen autolla törmänneen selitys.
Yleensä tapaukset
kuitattiin epähuomiolla, selityksillä tarkkaamattomuudesta.
Oli lähes mahdotonta saada ilmestyjiä kiinni. He eivät koskaan
ilmestyneet lähellä, aina liian kauas, arvaamattomalla hetkellä,
mihin aikaan tahansa.
Kerran, pitkän ajojahdin jälkeen olin juuri saamassa ilmestyjän
kiinni, kunnes tunsin voimakkaan värähdyksen ja olin äkkiä aivan
muualla. Ehdin näkemään vain suuren kuorma-auton häikäisevät
valot ennen kuin se törmäsi minuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti