Ajoin kuin riivattu, keskikaupungillakin vauhtini oli lähemmäs 70
km tunnissa, Minulla oli kiire, oli pakko ehtiä lentokentälle ennen
koneen lähtöä. Kaarsin pikatielle, kiihdytin jälleen nopeuttani.
Autojen perävalot tulivat yhä useammin vastaan. Aikaa oli vain
muutamia kymmeniä minuutteja. Painoin tallan pohjaan.
Pääsin viimein lentokenttäalueelle, jätin autoni röyhkeästi
jätekatoksen alle, sakot olivat nyt pienimpiä murheitani. Juoksin
lähes ovien läpi ja etsin katseellani oikeaa lähtöporttia. Se oli
tietenkin toisessa kerroksessa, ravasin liukuportaat ja näin sinut
viimein matkustajien joukossa helpotuksekseni.
- Avaimet, minulla ei ole avaimia, sanoin hengästyneenä.
Olit hämmästynyt, kaivoit taskustasi avaimet minulle,
- Nämä olivat ainoat avaimeni, en olisi päässyt kotiin muutoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti