Olin juonut liikaa, tulin liian helposti humalaan, voisin syyttää
siitä kavereitani, mutta kenen käsi niitä laseja kallistelee kuin
minun.
Lähdin jonkun kanssa, kaverit näyttivät peukkua, hekin olivat
liian humalassa tajutakseen mitään. Hän vaikutti hyvältä
tyypiltä, en ollut aiemmin nähnyt, tosin en minä kapakoissa paljon
ollut viihtynyt.
Se vei minut jonnekin, ei kotiinsa vaan kaupungin ulkopuolelle, en
tiedä miksi suostuin lähtemään mukaan sellaiseen paikkaan.
Normaalisti olisin repinyt siltä silmät päästä jos se olisi
yrittänyt jotain.
Mutta hän ei yrittänyt, jutteli rauhoittavasti, jotenkin...
jotenkin minä luotin. Auto jäi metsän reunaan.
Sitten hän osoitti taivaalle, näytti minulle kotinsa, tähtensä
josta oli tullut tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti