Tullessaan aamulla kuistille kahvikuppinsa kanssa, hän pysähtyi
ovelle, eikä ollut uskoa silmiään katsellessaan pihalle.
- Tämä ei voi olla totta, hän ajatteli lähes ääneen.
Pihassa oli ollut vain yksi polku, portailta portille. Puinen keinu
oli muutaman metrin portailta, muualla oli vihreää kasvillisuutta,
omenapuita, viinimarjapensaita, kukkia, kasveja. Nurmikko kattoi
kaiken muun. Pihaa ympäröi puolentoista metrin korkeudella kasvava
orapihlaja aita. Puutarha oli rapistumassa hiljalleen iän myötä,
kasvien hoitaminen kävi jo työstä. Täällä ei ollut enää
ketään muita, hän oli viimeinen asukas.
Hän katsoi hämmästyneenä kolmea uutta syväksi tallattua polkua
jotka risteilivät ympäri pihaa.
Sininen maa planeetta näkyi maata kiertävän avaruusaseman
terrariumin ikkunoista.
Peikko luki monta raapaletta. Ei haitannut, että ne olivat odottaneet jo vähän aikaa. :)
VastaaPoistaIhastuttava tarina. Olet taitava kirjoittaja.
VastaaPoista