Maa jota meri ympäröi, oli paras paikka viettää lomansa, kaukana
sähköisistä pyynnöistä. Veneeni oli täynnä ruokaa,
saaristokaupasta saisi lisää myöhemmin, muutoin en aikonut astua
saarestani minnekään kuukauteen.
Heräsin toisena yönä ääneen, tässä lähellä ei asunut ketään,
ei ollut laivaväyliä, oli liian karikkoista. Katsoin ikkunastani
mutta en nähnyt mitään. Kesällä oli vielä valoisaa koko yön.
Neljäntenä yönä sama toistui ja olin näkevänäni jonkun
soutavan veneellään meriusvan keskellä. Sama toistui seuraavalla
viikolla. Muistin kuulleeni tarinan soutajasta joka haki kuolleita
sieluja tuonelaan. En minä sellaisiin uskonut, vanhoja taruja.
Eräänä yönä heräsin jälleen, äänet tulivat nyt lähempää,
vilkaisin ikkunastani ja jähmetyin, soutaja rantautui laiturilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti