Kesäloman jälkeen jokin oli muuttunut, ainainen tömistely
yläkerrasta, kepin kopistelu oli loppunut. Ajattelin hetken hänen
muuttaneen, mutta ikkunastani näin hänen edelleen kulkevan
kauppaan ja takaisin. Ehkä hän oli vaihtanut asuntoa, muuttanut
toiseen kerrokseen, niin sen täytyi olla.
Oudointa oli hänen tervehtiminen ja ystävällisyys. Niinä kuutena
vuotena hän ei ollut aiemmin sanonut sanaakaan, tervehtimisestä
puhumattakaan. Aivan kuin olisin ollut täysin
tuntematon.
Oliko hän kenties joutunut onnettomuuteen saanut aivosiirron lomien
aikana..
Eräänä päivänä ovikelloni soi, yläkerran naapuri oli oven
takana. Hän pyysi minua katsomaan tietokonettaan. Pahoitteli että
vaivasi tuntematonta ihmistä, minua
Silloin tiesin ettei hän ollut se sama yläkerran naapurini, minun
isäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti