Tapasi jolla sait minut hämmennyksiin oli ihmeellistä. Yleensä
olit varovainen mitä sanoit, innostuessasi et aina ollut varuillasi,
silloin huomasin, tiesit usein jo etukäteen mitä olin sanomassa.
Emme me vielä olleet tunteneet toisiamme kovin kauan, et sinä
voinut tuntea minua vielä niin hyvin.
Se kuitenkin kiehtoi minua jotenkin, ihminen joka tunsi minut, tiesi
mitä olin sanomassa, sellainen yhteenkuuluvuus oli harvinaista,
kaikkihan sellaista toivoivat. Ei minun ajatukseni olleet
vaarallista, nuoren naisen haaveita.
Joskus tunsin kuin joku olisi tunkeutunut mieleeni, unohtuneet
muistijäljet palautuivat , sellaiset jotka olin jo unohtanut aikoja
sitten.
Sinä olit silloin jossain muualla, mutta minusta tuntui kuin...
olisit tiennyt mitä ajattelin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti